Meillä SCD-ruokavaliota noudattava osapuoli on ollut ilman jäätelöä ja sorbetteja loppuvuodesta 2013 saakka. Tänään päätin ottaa kokeiluun mangosorbetin teon. En ihan kylmiltään lähtenyt kokeilemaan, vaan perehdyin ensin netin avustamana hiukan aiheeseen. En yrittänytkään etsiä suoraan SCD-sorbettia, vaan tutkin miten tavallinen sorbetti valmistuu.

Oikeanlainen sorbetti on samettisen pehmeää ja hedelmäistä, kuten kuvassa. 

WP_20150713_003.jpg

Lyhyesti tiivistettynä opin, että tavallista sorbettia valmistaessa sokeri kiehautetaan veden kanssa siirapiksi, ja sitä sitten käytetään yhdessä soseen kanssa. Siirappi kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä. Jos sosetta on esim. neljä desilitraa, laitetaan siirappia joukkoon desin verran. Läheskään kaikkia hedelmiä ei kypsennetä ennen soseuttamista, esimerkiksi kypsän mangon ja mansikat voi surauttaa sileäksi sellaisenaan. Sorbetti sitten todella maistuu siltä miltä hedelmäsosekin, eli kitkerää, raakaa mangoa on aivan turhaa hakata soseeksi ja kuvitella sen sitten muuttuvan itsekseen täydellisen mangon makuiseksi; ei näin, vaan hedelmän on oltava niin kypsä, että sen kuoriminen siististi (mehun irtoamisen takia) on haastavaa. Kypsä mango tuoksuu makealta ja tuntuu pehmeältä painettaessa.

Mutta koska sokeri on poissa kuvioista, ja koska kyse on SCD-ruokavaliosta, niin päädyin tietenkin makeutuksessa hunajaan. Muistan Jamie Oliverin sanoneen jossakin ohjelmassaan, että kotitekoisesta jäätelöstä saa pehmeää, kun laittaa siihen hunajaa. Yhdessä nettilähteessä taas sanottiin, että hunajaa ei kannata käyttää sorbetissa, koska se tuo liikaa omaa makuaan, ja sen lisäksi se on liian makeaa.

Minä sanon tähän, että riippuu hunajasta. Toki itsekin pelkäsin sen pilaavan sorbetin liialla makeudellaan, mutta päätin silti kokeilla. Noudatin tässä myös tuota kaavaa "neljä desiä sosetta ja yksi siirappia", mutta ohje on grammoissa. Hunajana käytin kahta eri hunajaa, joista toinen on toffeemaisen keltaista ja paksumpaa, ja toinen hyvin ohutta ja juoksevaa, se on myös melko mietoa maultaan. Molemmat ovat laadukasta suomalaista hunajaa, vaikkakin peräisin eri tuottajilta.

Jos sorbetit kiinnostavat enemmänkin, niin aiheesta löytyy lisää tietoa esim. täältä (englanniksi). Aion jatkaa kokeilujani, koska tämä ensimmäinen testi onnistui niin hienosti.

Sitten itse reseptiin, tämän sorbetin tekeminen onnistuu kaikkein kätevimmin jäätelökoneella, vaikka uskoisin, että ilmankin tämän saa onnistumaan. Täytyy testata seuraavan reseptin yhteydessä.

Huom! Ohjeen määrä on aika pieni, joten suosittelen tekemään samalla vaivalla tupla-annoksen.

Tässä sitä herkkua vatkautuu...

WP_20150713_001.jpg

250 g kypsää mangoa kuorittuna, paloiteltuna ja kivi poistettuna

62 g hunajaa

Laita mango ja hunaja tehosekoittimeen ja soseuta sileäksi. Kaada sose kannelliseen rasiaan ja nosta jääkaappiin jäähtymään muutaman tunnin ajaksi. Kun sose on kylmää, valmistele jäätelökone ja kaada sose koneeseen. Sorbetin valmistuttua tarjoile ja laita loput pakastimeen kannellisessa rasiassa.

Tällaista sen pitää olla suoraan jäätelökoneesta otettuna.

WP_20150713_004.jpg

Vaikka sose olikin lämpimänä maistaessa erittäin makeaa ja hunajakin erottui mangon seasta, niin kylmentyessä hunajan maku oikeastaan katosi eikä valmis sorbetti ollut ollenkaan niin makeaa kuin olin pelännyt. Luulen, että tämä tosiaan on kiinni hyvin paljon hunajatyypistä, ja siitä syystä suosittelenkin käyttämään tässä mahdollisimman miedonmakuista hunajaa. 

Mistä tietää, että resepti on ollut täysosuma? Siitä, että tuotos maistuu seuraavanakin päivänä. Minulle suurin kriteeri kotijäätelöissä ja -sorbeteissa on se, etteivät ne ole aivan tiiliskiviä pakastimesta otettuna, vaan että niistä saa kohtuudella kaavittua annoksen ulos, ja rasian saa saman tien takaisin pakastimeen ilman, että pitää koko astia syödä kerralla tyhjäksi. Tämä sorbetti oli noin puoli vuorokautta pakastamisen jälkeenkin täysin lusikoitavaa, joten muutkin kriteerit maun lisäksi täyttyivät, ja voin suositella tätä reseptiä muillekin.

WP_20150714_001.jpg

Maku oli aivan yhtä hyvä seuraavana päivänäkin.