Täällä on ollut hiljaista, koska Kahviaddiktin mieli on suuntautunut muualle tämän syksyn ajan. Keittiössä toki kyllä tapahtuu, mutta lähinnä siellä vain toistuvat vanhat, tutut reseptit, koska pääkoppa askartelee aivan toisten asioiden parissa.

Viime vuonna osallistuin ensimmäisen kerran joulukalenterivaihtoon rakkaitteni kanssa, ideana siis, että kasasimme toisiamme ilahduttavat 24 luukkua ja lähetimme paketit toisillemme. Siinäpä olikin tekemistä, kun yritti olla hipistelemättä niitä ihania pakkauksia. Itselle se osoittautui kuitenkin melko helpoksi, koska olimme miltei puolet joulukuusta reissussa Thaimaassa ja Indonesiassa, enkä suinkaan ottanut joulukalenterin luukkuja mukaan. Reissu oli ihan mieletön, onneksi kotiinpaluun tuskaa helpottivat ihastuttavat luukut, joita availlessa mielikin virkistyi.

Alla kuva todistusaineistosta, joka jäi jäljelle viime vuodesta. En lähde nyt tässä avaamaan mitä mikäkin luukku tarkalleen ottaen sisälsi, mutta vastaavanlaisia listoja olen tänäkin vuonna laatinut.

Sama joulukalenterivaihto on edessä tänäkin jouluna, joten siihen liittyen olenkin tehnyt jo suunnitelmia ja valmisteluja syyskuusta alkaen. Emme sopineet budjettia tällekään joululle, koska tunnen itseni, minä en siinä pysy, jos satun löytämään jotakin kivaa. Tänä vuonna kalenteri tulee olemaan hiukan erilainen, koska teen sinne enemmän juttuja itse. Enempää en valitettavasti voi tässä vaiheessa paljastaa. :)

Aion kuitenkin tehdä tänä jouluna kalenterista siinä mielessä julkisen, että kirjoitan jokaisesta luukusta postauksen tänne blogiini kuvien kera. Luukut ilmestyvät luettavaksi vasta niinä päivinä, kun vastaanottaja saa ne avata, jotta ei mene yllätykset pilalle. Näin vastaanottaja voi halutessaan käydä kurkistamassa miten lahja oli toteutettu.

Vaikka joulukalenterin kasaamisessa on oma hommansa, niin se on tosi hauskaa puuhaa, koska on mukava miettiä kauppareissuilla ja netissä ideoiden perässä surffatessa, että mikä kalenterin vastaanottajaa ilahduttaisi. Kalenteri kannattaa tehdä sellaisen osapuolen kanssa, jonka tuntee hyvin.

Sitten muihin aiheisiin, puutarhapäivitykset ovat olleet tauolla, koska meillä on kärsitty keväästä lähtien vitsauksesta nimeltä harsosääsket. Välillä tuntuu, että niiden kanssa tulee hulluksi eikä niitä saa katoamaan millään. Harsosääsket muuttivat meille jonkin kaupasta ostetun yrttiruukun mukana, emmekä ole saaneet niitä häviämään millään. On kokeiltu etikka-ansoja, tolu-/mäntysuopaliuosta, mullan kuivattamista, ansateippiä ikkunassa, altakasteluun siirtymisellä ja mullan peittämistä kivillä ja soralla. Silti niitä pirulaisia pörrää täällä niin että hermot menee. Olen kuitenkin laatinut uusia suunnitelmia noiden ärsyttävien örkkien päänmenoksi, ja teen myöhemmin kunnon postauksen, mutta kasvukausi on vielä kaukana, joten en kykene toteuttamaan suunnitelmiani tällä hetkellä.

Mikä harsosääskissä on kaikkein rasittavinta, on se, että niiden toukat tuhoavat taimet ja syövät siemenetkin. Näin kävi minulle, kun hommasin kalliita ja hankalasti idätettäviä siemeniä. Mikään niistä ei ole itänyt, vaikka olen toiminut tismalleen annettujen ohjeiden mukaan. Tiedän harsosääsket syyllisiksi, koska ne tuhosivat monia muitakin idättämiäni pikkutaimia. Tomaatit menivät, samoin papaijat, auringonkukat, viikunat ja kirsikat. Vain passiot, ananakset, chilit ja taatelit selvisivät, kun ne sain suojattua noilta pirulaisilta tarpeeksi pitkään. Onko siis ihme, että olen julistanut sodan noille pirulaisille?

Satoa on paprikoista tippunut tasaisesti koko vuoden ja nyt sitten alkaneen talven kunniaksi sain yhden chilinkin! Toisessa chilissä (incaberry) pallurat ovat vielä vihreitä, laitan niistä kuvia kunhan kypsyvät joskus. Arvoisa laaduntarkkailija tutkii ovatko paprikat ensiluokkaisia vai saavatko kakkosluokan leiman.